Olen elossa, pelosta ja jännityksestä huolimatta. Eikä toi niskaan nakuttaminen sattunutkaan, korkeintaan luun päältä tehtäessä vain rapsutti ! hih, vellihousu minä.... Olen tässä viimeiset kaksi yötä nukkunut niska kelmutettuna ja rasvaa on tullut läträttyä joka käänteessä.
Nyt jos joku ihmettelee, että miksi hitossa olen välttämättä halunnut ankkurin niskaan koko loppuelämäkseni niin tässä hieman taustaa idealle; Ankkuri on todella klassinen symboli, joka merkitsee siis toivoa. Aina on toivoa, vaikka elämässä tapahtuisi mitä menetyksiä, sen jos minkä olen oppinut tästä elämästä. Usein on tullut tilanteita jolloin jonkun läheisen elämä on ollut romahtamispisteessä, jolloin on tarvinnut valaa toivoa. Oman elämäni eläminen on tehnyt minusta juurikin sellaisen kuin mitä olen, sydän toivoa täynnä.
Kuva on mun mielestä mitä kaunein, ja olen aivan varma ettei tämä ensimmäinen kuva jäänyt viimeiseksi !
ps. Vaikka viikko tulikin aloitettua miettimällä jotain näinkin syvällistä niin oikein ihanaa viikkoa kaikille ! toivottavasti tämä pimeä sää ei ole vienyt ihan kaikkia fiiliksiä arjesta (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti